|
|
Matkustajalaivaliikenne
Helsingin ja Tukholman välillä alkoi uudelleen vuonna 1945.
Vuosi 1946 voidaan kirjata ensimmäiseksi sodan jälkeiseksi normaaliksi
liikennevuodeksi. Viikkovuorot olivat taas nousseet kuuteen ja pian vuorot
oli jokapäiväisiä. Muutaman vuoden liikennettä hoidettiin vielä vanhalla ja
jo kuluneella kalustolla.
Olympialaiset
1950-luvun alku oli uusien alusten aikaa. Vuonna 1952 oli Helsinki
olympialaisten isäntäkaupunkina. SHO, Bore ja Svea varautuivat kasvaviin
matkustajamääriin rakennuttamalla uudet matkustajalaivat. "Olympialaivat"
olivat matkustaja-aluksia, jotka saattoivat ottaa kyytiin vain 20 - 25
henkilöautoa. Vain SHO:n Aallotar ehti valmistua kisoihin. Helsingin
kaupunki rakensi Eteläsatamaan uuden matkustajaterminaalin ja laiturin.
Laivaliikenteen kasvupaine
Vuonna 1954 sovittiin pohjoismaiden välisestä passivapaudesta ja samalla
luotiin pohja yhteispohjoismaisille työmarkkinoille. Tämä oli perusta
uudentyyppiselle matkustaja- ja autoliikenteelle Suomen ja Ruotsin välillä.
Helsingistä ja Turusta Tukholmaan suuntautuvan laivaliikenteen lisäksi oli
50-luvun lopulla säännöllistä matkustajaliikennettä myös Merenkurkussa.
Tämän lisäksi Suomesta oli säännöllistä matkustajaliikennettä Tanskaan,
Länsi-Saksaan, Englantiin ja Neuvostoliittoon. Ruotsinliikenteen osuus oli
kuitenkin 90 prosenttia Suomen matkustajaliikenteen kokonaismäärästä.
Suomen ja Ruotsin välinen liikenne kasvoi vuodesta toiseen. Paine sekä
henkilöautojen että kuroma-autojen kuljetuskapasiteetin nostamiseen
lisääntyi Yhteisliikennevarustamot oivalsivat, että "olympialaivojen"
kapasiteetti ei riittäisi tulevaisuudessa. Automatkustajat vaativat
palvelua, ja kiinnostus rekoilla tapahtuvia tavarankuljetuksia kohtaan
kasvoi.
Oli ryhdyttävä ennakkoluulottomasti uuden tonniston suunnitteluun. Näsissä
suunnitelmissa kiinnitettiin aikaisempaa enemmän henkilö- ja kuorma-autojen
kuljetuskapasiteetin lisäykseen.
Ensimmäiset tulokset uudesta ajattelusta saatiin 60-luvun alussa, kun Turku
-Tukholma /Skeppsbron -linjalle tulivat s/s Bore, s/s Svea Jarl sekä m/s
Ilmatar. Lisääntyvä matkustaja-liikenne sekä kasvava automatkailu vaativat
kuitenkin aivan uudenlaisen alustyypin eli autolauttojen käyttöönoton.
Autoliikenteen hoitamisen katsottiin järjestyvän parhaiten uuden tytäryhtiön
toimesta.
|
|